maanantai 15. tammikuuta 2018

Sohvaperunan juhlaa

Kaikista leffa ja sarjagenreistä rakastan kauhua yli kaiken. Myös scifi ja rikossarjoja tulee kulutettua paljon. Nyt onkin oikeaa sohvaperunan juhlaa kun pari suosikki sarjaani on julkaissut uudet tuotantokaudet. En seuraa sarjoja tv:stä vaan katson ne yleensä joko netflixistä tai sarjasta riippuen ostan ne dvd:nä ja katselen sitten omassa tahdissa. Poikkeuksen tekee tällä kertaa uusi x-files kausi, jonka aion seurata tv:stä sitä mukaan kun sitä näytetään.
Netflixiä tulee tuijotettua niin läppäriltä kuin puhelimestakin

Yksi ehdottomasti suosikki sarjoistani on American horror story ja harmitti niin helvetisti kun missasin uusimman kauden kun se näytettiin tv:stä. Olin kuitenkin revetä kaikista henkseleistäni kun netflix ilmoitti lisänneensä AHS:n uusimman kauden, Roanoken valikoimiinsa. Tätä kautta on hypetetty paljon, joten myös odotin siltä paljon. Sen kehuttiin olevan varmaankin yksi raaimmista kausista. Roanoke oli ideana ja hyvä ja mielenkiintoinen, mutta kauden toteutus tosi tv muodossa ei oikein iskenyt. Raaka se kyllä oli ja olisin halunnut nähdä lisää Teurastajasta ja noidasta. Kausi olisi ollut yksi parhaita ja kiinnostavimpia jos se olisi vain toteutettu toisin. Tosi tv ei ihan iskenyt.


Odotin myös tammikuuta aivan intopallona kun kuulin, että toinen suosikki sarjani, The X-files saisi jatkoa ja olinkin aivan täpinöissä kun ensimmäinen jakso näytettiin. Jopa enemmän täpinöissä kuin AHS:n uusista jaksoista. Olen pitänyt jokaisesta x-files kaudesta ja vaikka tämä uusi kausi vaikuttaakin ihan lupaavalta niin olen silti sitä mieltä, ettei sarjalle ehkä kuitenkaan olisi enää tarvinnut tehdä jatkoa vaan sen olisi voinut jättää siihen mihin se 9 kauden ja kahden leffan jäljiltä jäi. Jo tämän uuden kauden ensimmäisessä jaksossa on sotkettu vanhaa juonta  entisestään ja väistämättä iskee pieni myötä vitutus Fox Mulderin puolesta. Aion silti katsoa kauden intopallona loppuun asti.


Katu-uskottava Mulder and Scully - t-paita päälle ja linnoittautumaan sohvannurkkaan. Siitä on maanantai-illat nyt tehty.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Create a life that feels good on the inside

En tehnyt tälle vuodelle mitään uuden vuoden lupauksia, mutta olen tehnyt paljon suunnitelmia, päätöksiä ja tavoitteita. Myös tähän vuoteen kuuluujonkin verran isoja muutoksia.

 Kerrankin odotan tulevaa vuotta innolla. On viimein aika tehdä niitä asioita, joista on haaveillut ja halunnut ehkä jopa vuosia, mutta jotka aina milloin mistäkin syystä on jääneet tekemättä. Olen ollut niin pohjalla henkisesti, ettei ole ollut jaksamista tai mielenkiintoa tehdä mitään asioiden eteen ja laittaa asioita tapahtumaan. On ollut helpompaa antaa vain olla. Nyt viimeinkin on jaksamista ja intoa.


Tänä vuonna on myös aika ruveta pitämään itsestään parempaa huolta. Ehkä olisi myös aika aloittaa jokin uusi harrastus tai elvyttää jokin vanhoista harrastuksista. Tulevana vuonna on myös paljon tapahtumia, joihin tahdon osallistua. Keikkajalka vipattaa jo.

Tänä vuonna on myös viimein aika olla täysillä oma itsensä eikä himmailla sen takia kun miettii, että mitähän ne muut sitten ajattelee. Tämän takia ei ole uskaltanut edes kokeilla mitään uutta, esim. uutta tapaa meikata jne kun aina miettii muiden mielipidettä. Mutta hitot siitä mitä muut ajattelee jos itse tykkään siitä.


Niinkin pieni asia kuin kaksiväriset kulmakarvat epäilytti kauan, vaikka ne hienolta muilla näyttivätkin ja halusin itsekin kokeilla. Lopulta uskaltaiduin kokeilemaan ja hyvä niin. Tykkään tästä itse ja se riittää. Hyvää vaihtelua ja hyvä alku uusien asioiden kokeilemiseen.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Vuosi paketissa

Vuosi 2017 on ohi, joten on aika laittaa vuosi pakettiin ja suunnata nokka kohti tulevaa vuotta.


2017 oli todella raskas vuosi ja siihen mahtui paljon suuria muutoksia loppuun asti, mutta silti siitäkin huolimatta se oli paras vuosi pitkiin aikoihin.

Aivan vuoden alussa olin niin huonossa kunnossa henkisesti, että olin jo päättänyt, etten jäisi katsomaan, mitä vuosi tuo tullessaan. Sain kuitenkin apua työkkärin kautta aivan viime hetkillä ja he järjestivät lisää apua, että saisin jonkinlaisen otteen elämästä. Ja kyllä, olin hakenut jo aikaisemmin apua lääkäreiltä ja psykologeilta, mutta heistä ei ollut vuosien aikana mitään apua. Aloitin kuitenkin työkkärin kautta kuntoutuksen työpajalla. Aluksi sekin tuntui todella raskaalta ja olin varma, etten koskaan olisi siinä kunnossa, että voisi hakeutua töihin.


Kevättä kohti olo alkoi parantua. Löysin elämääni uuden ihmisen, josta tuli nopeasti hyvin tärkeä ja samalla muutin pupun kanssa uuteen kotiin toiseen kaupunkiin. Uudesta kaupungista löytyi myös uusi ystävä.


 Kesällä sain työkkäriltä kirjen, jossa tarjotiin vähän erikoisempaa työpaikkaa ja hainkin paikkaa innolla, mutta olin kuitenkin varma, etten sitä saisi ja vaikka saisin niin en ole siinä kunnossa että pystyisin siihen. Valinnassa kesti kauan, mutta kuukauden jälkeen tuli kutsu haastatteluun ja pian sen jälkeen ilmoitus, että sain työpaikan.

Syksyllä aloitin työt ja pelkäsin etten selviä työstä, mutta nyt muutaman kuukauden jälkeen voin kertoa, että olenkin pärjännyt todella hyvin ja yllättänyt itseni ja monet muut. Pidän työstäni valokuvaajana ja kuvankäsittelijänä normia erikoisemmassa työympäristössä. Varsinkin kun työtehtävät vaihtelevat välillä aikalailla.


Loppuvuodesta joulun lähestyessä perinteinen jouluärsytys alkoi muhia takaraivossa, mutta muuten fiilis oli hyvä. Kuluneena vuonna olen kasvanut henkisesti paljon, oppinut ja oivaltanut paljon. Olen päässyt eroon turhista riippakivistä ja draamoista harteillani ja saanut uusia ystäviä ja syventänyt suhdetta vanhojen ystävien kanssa. Olo on kevyt, helpottunut ja hyvä ja se hyvä olo näkyy myös ulos päin. Pitkästä aikaa uskaltaa olla aidosti onnellinen.


Tärkeimpinä asioina vuonna 2017 opin:

-Ei se ystävien määrä, vaan laatu

-Hankkiudu eroon turhasta draamasta. En tarvitse turhaa draamaa elämääni ja on helpompaa kun ei tarvitse draamailla koko ajan ja joka asiasta.

-Kaikkia ei voi, eikä tarvitse miellyttää. Se on vain mahdotonta ja on itselle raskasta. Elät itseäsi varten.

-Joskus on osattava sanoa ei.

-Opin ymmärtämään omaa masennusta ja opin elämään sen kanssa niin, että itselläni on ote elämästä ja pystyn toimimaan.


Mahtavaa vuotta 2018 kaikille!

maanantai 18. joulukuuta 2017

Tuunatut jouluherkut

Vaikka joulufiilis onkin täysin hukassa niin on lähestyvä joulu silti hyvä syy syödä jouluherkkuja. Kuten vaikka kilotolkulla suklaata, joulutorttuja jne.. Tämä oli viimeinen epätoivoinen yritys saavuttaa edes jonkunlainen joulufiilis. Eli ei muuta kuin Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen Tiernapojat taustalle soimaan ja suunta kohti keittiötä.


 Joulutorttuja tulee aina syötyä siitäkin huolimatta, etten ole mikään luumuhillon suurin ystävä. Tänä vuonna päätinkin vähän tuunata joulutorttuja silläkin uhalla, että niistä tulee niin hyviä, että niitä on pakko lappaa naamariin kaksin käsin. Kokeilin korvata perinteisen luumuhillon nutellalla ja lopputulos on töydellinen. OMNOMNOM!!


Tämän jälkeen kokeilin jotain aivan uutta; suklaatoffee-popcorneja. Nämäkin maistuvat todella hyvältä ja ovat helppoja tehdä. Näitä voisi tehdä myös joululahjaksi. Ohjeen löysin Kinuskikissalta ja helpotin sitä vielä aavistuksen itse popcornien valmistuksen osalta. Ohje menee näin:

1 ps popcornia

1 ps (220g) omar-karkkeja
1 dl kuohukermaa
200g maitosuklaata
50g voita (halutessaan tämän voi jättää pois. Itse jätin tämän pois toisesta erästä)

Tee popcornit valmiiksi mikrossa.

Mittaa kattilaan Omar-karkit ja kerma. Kuumenna lieden keskiteholla ja sekoittele, kunnes karkit ovat sulaneet ja seos on tasaista. Ota kattila liedeltä. Jos seos ehti kiehahtaa, jäähdyttele hetki. Lisää paloiteltu maitosuklaa ja voi. Siirrä takaisin liedelle alhaiselle lämmölle, kunnes suklaa sulaa ja seos on tasaista. Ota liedeltä ja jatka sekoittelua, kunnes sula rasva on sekoittunut muihin aineksiin.

Kaada suklaa-toffeeseos popcornien joukkoon. Sekoittele.

Annostele suklaapopcorneja kahden lusikan avulla muffinssivuokiin. Säilytä jääkaapissa.

Helppoa ja hyvää! Kertokaa jos kokeilitte.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulufiilis hukassa

Olen sisimmiltäni jouluihminen, mutta masennus toi mukana oireen, jonka takia olen vihannut joulua monena viime vuonna. Olen ollut vihainen ja ahdistunut aina kun on ollut jokin tällainen isompi juhla tai aika, jolloin pitäisi olla iloinen ja hyvä mieli. Joulu on tuntunut kaikkein pahimmalta ja sitä olen vihannut eniten.


Ei tullut joulufiilistä edes perinteisestä pipareiden leipomisesta ja kiroilusta, vaikka olenkin näistä aika ylpeä

Olen myös ollut jouluisin ja erityisesti jouluaattoisin todella vihainen ja ahdistunut. Viime vuonna tämä alkoi jo hieman helpottaa ja sain kaivettua esiin jo hieman joulumieltäkin jostain. Tänä vuonna olin jo hetken innoissani joulun tulosta, mutta kaikki joulufiilis katosi kuin tuhka tuuleen. Joulukuu on jo pitkällä menossa, eikä silti tunnu yhtään siltä, että joulu olisi tulossa. Ainut asia, jota joulussa odotan on siihen liitetty ajatus rauhasta ja lämmöstä. Vuosi on ollut raskas ja täynnä kaikkea uutta ja suurta ja joulu merkitsee myös sitä, että vuosi on pian ohi ja saa nollata päänsä kuluneesta vuodesta. Olen kuitenkin huomannut olevani tänäkin vuonna lähinnä vain sitä ärtyneempi, mitä pidemmällä joulukuuta mennään.


Joululahjojen saaminen tuottaa edelleen suurta ahdista jos paikalla on ihmisiä näkemässä lahjojen avaamisen. Se huomien määrä, mikä itseeni silloin kohdistuu on minulle aivan liikaa kun kaikki tahtovat nähdä reaktioni kun avaan pakettini. Vaikka joulufiilis onkin täysin hukassa niin olen silti ostanut jo ihmisten joululahjat valmiiksi ja odotan, että saan antaa ne saajilleen. Lahjojen antaminen ja joulun rauha on se mitä odotan.


"Hei mitä nää on ja onko mullekin tämmönen?"

lauantai 9. joulukuuta 2017

Tämän hetken lemppareita

Koitin miettiä olenko löytänyt mitään uutta kivaa ja löytyi muutamia asioita, vähän random juttuja,  jotka ovat nousseet ehdottomasti lemppari asioiksi viime aikoina ja kun todella tykästyn johonkin asiaan niin innostun siitä kuin pikku lapsi ja täpisen siitä jatkuvasti.


Suosikki sarja oli ehdottomasti Stranger things. Tulin vähän jäljessä tämän kanssa, mutta päätin katsoa yhden jakson, jotta tietäisin mitä kaikki oikein hypettää. jäinkin koukkuun välittömästi ja nyt on jo toinen katselu kierros menossa. Tämä sarja on aiheuttanut näistä kaikista asioista sen kovimman innostuksen ja täpinän.

Alien-leffat. Nostalgia huuruissani katsoin Alien vs predator ykkösen, joka lopulta muuttui Alien-maratoniksi ja kasvoin melkein sohvaan kiinni kun muutamana iltana katsoin aina pari leffaa yhteen menoon. Nyt täpistään sitten täpistään niin, että kaikki tietää, että Sonja on katsonut vähän alienia.

Lankutushaaste. Tämä ei varsinaisesti ole suosikki asia, mutta olen ylpeä itsestäni kun sain suoritettua kuukauden lankutushaasteen ja aion jatkaa tätä vielä pidemmälle.



Nyx professional makeup ultimate shadow-paletti. Meikkini on yleensä rajoittunut vain pariin väriin, mutta tämän paletin myötä innostuin käyttämään paljon erivärejä silmämeikissä. Niin paljon vaihtoehtoja ja vaihtelua, eikä aina vain sitä pelkkää mustaa ja valkoista.


Tigi Bed Head - shamppoo ja hoitoaine. Mikään muu shamppoo ja hoitoaine ei ole jättänyt hiuksia näin pehmeiksi ja hyvän tuntuisiksi. Tämä myös tuoksuu todella hyvältä ja isot purkit kestää kauan joten ei tarvitse olla koko ajan ostamassa uusia. Nämä purkit on tainneet kestää jo useamman kuukauden, vaikka näitä välillä käyttää kaksikin ihmistä. Voisin suositella myös joululahjaksi!


Pin the fuck ups-blogi. Se nyt vain on päivän kohokohta kun huomaa, että PTFU on postannut jotain ja se postaus luetaan heti. Todella inspiroivaa ja viihdyttävää sisältöä. Olen seurannut blogia jo monta vuotta kertaakaan kyllästymättä. Tykkään lukea blogeja ja tämä on tällä hetkellä yksi suosikki blogeistani. Harmi, että moni blogi on kuolemassa nyt kun youtube tuntuu olevan se juttu.


Ja koska youtube mainittu, niin mainitaan vielä ehdottomasti suosikki tubettajani, Jenna Marbles, jonka videoita katson aina uudestaan ja uudestaan. Välillä todella randomia sisältöä ja jaksaa aina viihdyttää. Häntäkin olen seurannut jo vuosia.

Näistä täpistään nyt. Hetken päästä varmaan täpistään taas jotain muuta.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Teininä vs nykyään

Viimeisen muutaman kuukauden aikana olen todella havahtunut siihen, etten ole enää mikään teini saatika sitten samanlainen kuin teininä olin. Muutamat asiat on kääntyneet aivan päinvastoin kuin mitä ne joskus olivat ja tässä muutama esimerkki.


Teininä vietettiin todella paljon aikaa kavereiden kanssa ja oli todella tylsää olla yksin kotona. Kesäisin vietettiin porukalla paljon aikaa pihalla, liikuttiin ympäriinsä tai lojuttiin jonkun kotona. Nykyään taas viihdyn todella hyvin yksin kotona, eikä edes huvita olla koko ajan menossa johonkin. En enää jaksaisi viettää yhtä paljon aikaa ihmisten kanssa kuin silloin. Vaikka tykkäänkin olla kavereideni kanssa niin sosiaalisena oleminen on jotenkin niin raskasta, ettei sitä jaksa kovin usein.

Teiniä nukkuminen oli yliarvostettua. Viikollakin valvottiin pitkälle yöhön ja aamulla herääminen oli ankeaa. Viikonloppuisin valvottiin vielä pidempään ja nukuttiin pitkälle iltapäivään. Nykyään menen viikolla jo ilta kymmenen aikaan nukkumaan ja aamulla herääminen on silti ankeaa. Viikonloppuisinkin menen yleensä hyvissä ajoin nukkumaan jos ei satu olemaan jotain illanvietto suunnitelmia. Aamulla taas nukutaan rauhassa niin pitkään kun unta riittää, mutta enää ei nukuta iltapäivään asti. Silloin on jo oikeastaan päivä vähän pilalla jos nukkuu liian pitkään.


Teininä kotityöt oli pahinta pakkopullaa ikinä ja nykyään taas siivoaa ihan mielellään..ja yleensä vielä viikonloppuisin.

Teininä kun lähdettiin shoppailemaan niin heräteostoksia tehtiin enemmän kuin lääkäri määrää ja nykyään kun lähtee shoppailemaan niin ei välttämättä malttaisi ostaa mitään. Ja yleensä jonkin asian ostamista harkitsee todella pitkään ja jos se vielä jonkun ajan päästä tuntuu siltä, että tahdon sen niin voin ostaa sen. Heräteostoksia enää harvemmin tulee tehtyä. Nykyään asun kaupungissa ja melko lähellä keskustaa, joten pelkäsin, että tuleekohan sitä sitten pyörittyä kaupungilla koko ajan kun se on niin lähellä. Vastaus? Ei tule.. Sinne tulee mentyä entistä harvemmin nyt kun se on noin lähellä.


Nykyään myös kaiken turhan draaman sietokyky on hyvin alhainen. Ei vain enää jaksa eikä kiinnosta mikään ylimäräinen ja aiheeton draama. Olen myös oppinut sen, ettei kaikkia voi mitenkään miellyttää. Tämän oppiminen vei kauan.

Yksi iso ero on myös se, etten muista että teininä olisi särkenyt joka paikkaa näin helposti ja näin paljon. Silloin pystyi dataamaan koko päivän, mitä epäergonomisimmissa asennoissa eikä tuntunut missään. Nykyään taas on työpäivän jäljiltä usein selkä ja varsinkin hartiat todella kipeät. Toisinaan taas saattaa päivän jäljiltä olla jalat niin kipeät, ettei seuraavana päivänä tahdo päästä kävelemään. Vaihtelee hyvin pitkälti sen mukaan minkälaisia työtehtäviä päivän aikana on ollut. Olo on vähintäänkin vanha ja raihnainen jo nyt!