tiistai 14. marraskuuta 2017

Viikko kuvina

Joskus vuosia sitten tein enemmänkin tämmöisiä Päiväni kuvina-postauksia. Vanhimpia postauksia olen jo poistanutkin eli niitäkään ei varmasti enää ole olemassa.  Niitä oli kuitenkin kiva tehdä, mutta jostain syystä ne vaan jäivät enkä ole niitä tehnyt moneen vuoteen, joten nyt päätin pyöräyttää tämmöisen Viikko kuvina- postauksen ja kyseessä on viime viikko. Yritin saada otettua aina kuvan per päivä, mutta ihan joka päivältä en ehtinyt nappaamaan kuvaa ja kuvat ovat muutenkin kaikki puhelimella napattuja. Oli sen verran hektinen viikko, etten kerennyt roudaamaan kameraa mukana.


Maanantain tavoitteena töiden jälkeen oli saada luettua loppuun Stephen Kingin Buick 8. Oli hyvä ja paikoitellen myös yllättävän jännittävä. Harvemmin sitä jännittää jotain autoa näin paljon. Myös teen suurkulutus vauhdissa.


Tiistaina Netflix oli ystävä kun täytyi saada aivot narikkaan hetkeksi ja lykätä kaikkia niitä tärkeitä juttuja mitä olisi pitänyt tehdä. Minulla ei ollut suuri odotuksia kun aloin ensimmäisen kerran katsoa Bates motelia, mutta siihenhän jäi heti koukkuun ja on jo toinen katselukierros menossa. Hyviä sarja-ehdotuksia otetaan vastaan!


Keskiviikkona oli pakko ottaa päikkärit töiden jälkeen ja ne onkin melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleensä olisin jo puolenpäivän aikaan ihan valmis nukkumaan ja on ihan jäätävä väsy koko ajan. Päikkäreiden jälkeen piti viimein ruveta tekemään isänpäiväkortteja. Tätäki hommaa olin lykännyt liian kauan ja alkoi tulla jo kiire.


Torstaina oli tehtävälistalla hiusten värjääminen ja  laukun pakkaaminen. Vasta värjätyissä hiuksissa on hyvä olla ja pitäähän letti olla kunnossa kun lähtee viikonlopuksi ihmistenilmoille.

Perjantaina oli todella hulina päivä kun hyppäsin suoraa töiden jälkeen bussiin ja lähdin reissuun viettämään pitkää viikonloppua.


Lauantai: Melkeinpä koko viikonlopun voisi kiteyttää tähän yhteen kuvaan. Sai lojua lämpimässä peittojen alla, mässyttää karkkia ja tuijottaa netflixiä samalla kun mönkii kainalossa.


Sunnuntaina sai rapsutella yli söpöjä koiria niin paljon kuin sielu sieti. Sen jälkeen sai palata takaisin peiton alle töllöttämään netflixiä.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Lukutoukkakausi

Muutama harrastukseni vaihteelee vähän kausittain sen mukaan mikä sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan eniten. Ja kun se jokin kausi sitten iskee päälle niin sille antaa aikaa päivittäin ja odottaa aina kädet täristen, että koska pääsee jatkamaan. Vaikka pidän kaikista harrastuksistani niin silti ne vaihtelevat kausittain, enkä yleensä tee niitä kaikki samaan aikaan. Jos esimerkiksi on menossa kausi, joilloin lukeminen kiinnostaa eniten niin silloin ei tule käytettyä aikaa vaikka pelaamiseen.


Tällä hetkellä on menossa lukutoukkakausi, joilloin nokka on koko ajan kirjassa kiinni. En ole koskaan lämmennyt e-kirjoille vaan tahdon lukea oikeita kirjoja. Paljon kivempaa kun on se fyysinen kirja, jota voi hypistellä eikä vain tuijota jotain tylsää tabletin ruutua koko ajan. Sain juuri luettua loppuun Stephen Kingin Buick 8:in ja täytyy sanoa, että tuli tyhjä olo kun kirja on luettu. Vähän semmoinen, että mitäs nyt sitten.. Mutta enpä ole koskaan jännittänyt autoa niin paljon kuin tässä kirjassa. Se ei ollut pelottava, mutta välillä vain alkoi jännittää oikein urakalla.

Koko kämpän täytyy tietty olla aivan hiljainen silloin kun minä isken nokkani kirjaan. Vähänkin ääntä ja keskittyminen katoaa heti.


Mitäs sitten lukis..?

Suosikki genreni kirjoissa on yllättäen kauhu, mutta myös elämänkertoja on tullut kulutettua paljon. Erityisesti bändien elämänkertoja, mutta myös yksittäisten henkilöiden. Hyvinä esimerkkeinä Tove Janssonin ja Anne Frankin elämänkerran oli todella hyviä.

Joskus tekee mieli lukea jotain kevyttä ja hauskaa, muttei jaksa keskittyä lukemaan kunnon kirjaa niin voi turvautua sarjakuviin ja näitäkin löytyy yksi hyllyllinen kirjahyllystäni. Aika sekalainen seurakunta erilaisia sarjakuvia, mutta kaikki yhtä viihdyttäviä. Joskus jopa hahmoista riippuen hyvin samaistuttavia. Yllättäen varsinkin Nemi on hyvin samaistuttava, mutta myös Viivi ja Wagner on tällainen johon voin helposti samaistua. Vaihtelevasti samaistun kumpaankin hahmoon.


Toinen tällainen kausi, joka saattaa iskeä yllättäen päälle ja jonka jo ohimennen mainitsin on pelaaminen. Harmikseni en jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin kauaa, joten tunti pelaamista yhteen menoon on minulta jo todella hyvä suoritus. Tällä hetkellä on menossa Bioshock 2, mutta myös Deadpool oli todella viihdyttävä peli. Hyllyssä on monta houkuttelevaa peliä ja hankittavien pelien listaltakin löytyy useampi peli, mutta juuri sen takia, että aina ei keskittyminen riitä niin niitä ei tule pelattua kovin ripeään tahtiin. Mutta voi jesus kun se pelikausi iskee päälle ja intopallona pelaat jotain..sitä hajotuksen määrää kun jokin kohta on olevinaan niin ylitsepääsemättömän vaikea, että siinä on ohjain vaarassa singota seinään.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Levymessut ja musiikin suurkuluttaja

Kävin viikonloppuna Seinäjoella levymessuilla. Innostus on suuri kun pääsee selaamaan levylaatikoita ja tutkimaan löytyisikö joukosta jotain todellisia helmiä. Harmikseni tämmöiselle synkistelijälle tarjonta oli vähän köyhää, varsinkin kun kaikki löytämäni helmet löytyi jo omastakin hyllystä, mutta ihan tyhjin käsin messuilta ei kuitenkaan tarvinnut lähteä.



Musiikki on aina ollut ja tulee aina olemaan suuressa roolissa omassa elämässäni. Jos mikään muu ei toimi niin viimeistään se suosikki bändin levyjen luukuttaminen ja parhaimpiinsa tälläytyminen saa olon viimein tuntumaan omalta itseltäni.

Kuuntelen musiikkia paljon Spotifysta, koska onhan se nyt helppoa ja kätevää varsinkin bussissa ja iltalenkillä, mutta siinä ei silti ole sitä samaa fiilistä kuin silloin kun kuuntelee cd:tä, LP:tä tai c-kasettia. Näissä kaikissa on se oma tunnelmansa. Edelleenkään päivääni ei kuulu montaakaan täysin hiljaista hetkeä. Taustalla soi aina jotakin. Jos ei mitään levyä tai soittolistaa niin vähintäänkin radio soi taustalla.


Musiikki vaikuttaa muutenkin todella paljon fiilikseen. Kuuntelen edelleen joitain samoja satunnaisia biisejä, joita olen kuunnellut teiniajoista lähtien. Nuo biisit aiheuttavat usein monenlaisia tunteita. Samaan aikaan ne muistuttavat siitä teiniajasta ja siitä fiiliksestä joka silloin oli ja toisaalta ne saavat minut tuntemaanolevani jälleen se oma itseni, joka olin silloin. Ne ovat nostalgisia ja ne ovat haikeita.

Jotkut biisit ovat sellaisia, joista tulee välittömästi sellainen fiilis, että pystyn mihin vain ja mikään ei voi minua pysäyttää. Jotkut taas saavat olon vain haikeaksi ja toisista tulee vaan todella hyvä fiilis. Välillä kohdalle osuu jopa niin hyviä biisejä, että kaikki iho menee kananlihalle ja melkein tulee tippa linssiin.

Minkälaisia musiikin kuuntelijoita te olette?


tiistai 31. lokakuuta 2017

This is halloween 2017


Halloweenin vietosta kavereiden kesken on jo vuosien aika muodostunut perinne ja halloweenia vietettiin porukalla myös tänä vuonna. Keskityin illan aikana enemmän ihmisiin kuin kameran kanssa pyörimiseen, jonka vuoksia illan kuvasaldo on hyvin köyhä.





Omaan asuuni kuului jo vuosia uskollisesti palvellut tylliunelma ja tätä varten ostamani Restylen sarvihiuspanta. Meikkiin tein tein vielä punaisella eyelinerilla "verisiä" kyyneleitä. Asuni ei oikeastaan esittänyt mitään tiettyä hahmoa, mutta silti se muistutti kovasti jostain ja myöhemmin tajusin, että Cradle of Filthin kosketinsoittaja näyttää promokuvissaan kovasti samalta. Ehkäpä se kuva oli jossain tuolla alitajunnassa kun aloin kasata omaa asua.  Vaatteet löytyi valmiina kaapista ja kyllä siinä vain kokee olevansa niin oma itsensä kun vetää kunnon tyllihameet ja muut hepeneet päälleen.



Kemut vietettiin vähän etukäteen viikonloppuna ja tämä varsinainen halloween päivä menikin lähinnä vain leffojen ja suklaan kanssa ja sitä suklaata onkin sitten syöty taas ähkyyn asti. Illan leffapinosta löytyi niin Tim Burtonia kuin muitakin klassikoita. Melkein tuli itku kun pitkästä aikaa katsoin Saksikäsi Edwardin ja edellisestä kerrasta oli niin pitkä aika, että olin jo unohtanut kuinka sääli sitä hahmoa tulee.






Vietittekö te halloweenia ja pukeuduitteko teeman mukaisesti?

perjantai 22. syyskuuta 2017

Tekeleitä

Loppu kesällä löysin uudestaan hukassa olleen inspiraation maalaamiseen ja muuhunkin väkertelyyn ja tässä on muutama aikaan saannos. Yllättäen tein enimmäkseen vain erilaisia sommitelmia  linnunkalloista. 



Tämä kuva on maalattu akryylimaaleilla mustalle paperille. Kaikki työni on maalattu akryyleilla.



Tämän lepakkohimmelin tekemisestä löytyy tekstiä toisen blogini puolelta Handmade by Sonja 


maanantai 18. syyskuuta 2017

One step at a time

Unohdin taas vaihteeksi koko blogini useaksi kuukaudeksi ja näköjään sillä aikaa myös photobucket on päättänyt ruveta temppuilemaan kuvien kanssa, joten kuvat eivät näy. Katsotaan mitä asialle saa tehtyä.. Otetaan kuitenkin nopea katsaus siihen, mitä viimeisen muutaman kuukauden aika on tapahtunut


Viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon asioita. Loppu talvesta aloitin epäillen kuntouttavan työtoiminnan. En uskonut siitä olevan mitään apua mihinkään ja kuvittelin olevani siellä pitkään ennen kuin olisin kunnolla työkykyinen ja voisi edes harkita hakevansa töitä. Työpajalla oleminen olikin kuitenkin kaikkea muuta kuin olin kuvitellut ja viihdyin pajalla ja sain myös vertaistukea muilta, jotka olivat samassa tilanteessa kuin minä.

Keväällä muutin uuteen kotiin ja uuteen kaupunkiin pupun kanssa. Palasin takaisin alkuperäiseen kotikaupunkiini, jossa viimeksi pienenä kakarana asuin. Samalla löysin myös uusia ihmisiä, joista tuli hyvin nopeasti todella tärkeitä.


Kesällä sain työtarjouksen työpaikasta, joka oli vähän erilainen kuin mikään ns. normi työ, kiinnostava ja vastasi täydellisesti alkuperäistä koulutustani. Oman alani töitä ei juurikaan ole pohjanmaalla tarjolla, joten hain paikkaa vaikken uskonutkaan sitä saavani. Kuitenkin kuukauden odottelun ja haastattelun jälkeen sain tiedon, että sain tämän työpaikan. Lopetin pajalla käymisen vain muutaman kuukauden jälkeen ja aloitin työt. Epäilin edelleen olenko vieläkään täysin työkykyinen, mutta aloitin työn enkä kadu sitä. Se on juuri sitä mitä halusin tehdä. Päivän päätteeksi on väsynyt ja päikkärit on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta tietääpähän tehneensä jotain




perjantai 5. toukokuuta 2017

Horror themed nesting dolls




On vähän taas unohtunut tämä blogi kaiken muutto hässäkän keskellä. Muutin juuri uuteen ihanaan kotiin pupun kanssa ja postattavaa olisi ollut, mutta aikaa taas ei ollut. Jos joku sattuu meikäläistä instagramissa seuraamaan niin onkin nämä jo nähnyt, mutta nyt sain nämä myös pienellä viiveellä blogin puolelle. Koska ihan koko aikaa ei jaksa maalata tauluja niin välillä on keksittävä jotain muuta ja maatuska-sarjan maalaaminen oli todella hauskaa vaihtelua. Toisen blogin puolelle kirjoitan hieman yksityiskohtaisemman selostuksen näiden tekemisestä.



Aiheen keksiminen oli vaikeaa. Minulla oli 3 maatuska-sarjaa, joihin sain ruveta sotkemaan omiani. Kauhufani kun olen niin yhden sarjan teemaksi tuli kauhuleffat ja toisen sarjan teen ystävälleni ufo-teemalla. Kolmannen sarjan teema on vielä auki ja jätän sen jemmaan odottamaan ideaa. Näitä oli hauska tehdä, vaikka välillä näiden kanssa näpertäminen oli niin pikkutarkkaa, että se söi jo hermoja.

Maalasin maatuskat akryyleillä niin kuin yleensäkin maalaan ja suihkutin niihin vielä lakkaa päälle, jotta säilyisivät hyvinä. Teemana näissä oli kauhuleffat ja järjestyksessä vasemmalta oikealle leffat ovat; IT, Evil Dead, Babadook, Manaaja ja Scream.